Tunnelmia ennen viimeistä SM-osaturnausta

Vaasa alkaa autonkyydissä lähestyä ja huomenna starttaava kauden viimeinen SM-osaturnaus. Ufon naisilla on täydet mahdollisuudet tällä kaudella päästä finaaliin, vaikka se vaatiikin vielä yhden hyvän turnauksen. Lisäksi jaossa on kaksi paikkaa ensi vuoden seurajoukkueiden MM-kisoihin eli pelissä on tuplapanokset. Pitkä kausi alkaa kuitenkin näkyä ja vemppaosastoa on kertynyt ihan riittämiin. Lisäksi flunssa on kiertänyt viikon aikana pelaajissa. Torstain reenien loputtua kentältä löytyi seitsemän juoksukuntoista, mutta onhan se tietty kokonainen kentällinen. Nilkkaa, noidannuolta, rakkoja ja sellasta. Porukkaa ei ole saatu reeneihin jalkeille sen vertaa, että olisi päästy pelaamaan seitsemän vastaan seitsemän pelejä. Yhteispelin löytäminen alkuun voi olla siis haaste, mutta katsotaan mitä merituuli tuo tullessaan. Toivottavasti ei ainakaan lisää fyysisiä tai henkisiä loukkaantumisia… Viikonloput ovat tosiaan myös henkiselle kantille aika raskaita, joten joukkuehengen merkitys korostuu viikonlopun aikana.

Henkilökohtaisesti muutaman viime viikon reenit ovat sujuneet ihan mukavasti. Tällä viikolla olen lähinnä palautellut ja tehnyt vähän herkistäviä reenejä. Rivien harventuessa tiedossa on kuntoilua taas koko rahan edestä, joten rasitusta ei valmiiksi saisi olla kropassa. Pientä vaivaa on toki ollut, kun toinen polvi on hiukan vihlonut, mutta pieni kolotus taitaa kuulua vakiovarustukseen tässä lajissa. Tänään myös maha on ollut aika sekaisin, mutta toivottavasti johtuu vaan jostain sopimattomasta ruuasta eikä mistään sen vakavammasta. Henkisesti olo on ollut jotenkin levoton, kun tuntuu että päässä on niin paljon ajatuksia ja projekteja, ettei malttaisi yöksikään lopettaa ajattelua. Yhtenä isona aivohiirenä on ollut diplomityö ja testausjärjestelmiä on tullut rakenneltua välillä unissakin. Myös ultimaten ympärillä on tullut pyöriteltyä ideoita tulevaisuuden suhteen. Tänään tuli hankittua sellaisena intuitio-ostoksena kotimatkalla videokamera, jolla voisi hankkia vähän turnaus/reenimateriaalia.

Mutta huomenna siis väännetään taas tosissaan ja oma fiilis on odottava. Itsellä ei ole ollut mitään turnausta viime Tourin jälkeen, joten intoa riittää! Tuloksia voi taas seurata pelikoneesta:

http://ultimate.fi/pelikone/?view=frontpage

Ulla rullaa

Tulevana viikonloppuna järjestetään viimeinen SM-osaturnaus, jossa ratkaistaan finaalipaikat. Tunnelmia tulevasta viikonlopusta taidan päivitellä kuitenkin omaan juttuunsa illemmalla ja keskitytään tässä kokemuksiin rollauksesta…

Rollaus eli putkilon avulla lihasten ”hieronta” on nostanut suosiotaan viime aikoina ja monien positiivisten kommenttien pohjalta oli tällainen rulla itsellekin tietysti hankittava. Omat ongelma-alueet painottuvat reisiin. Rolleri on ollut nyt vajaa pari viikkoa kokeilussa ja kokemukset ovat olleet kivuliaista erittäin kivuliaisiin. Oma tekniikka tulee varmasti vielä kehittymään, mutta aika nopeasti rullalla pääsee käsiksi isoihin lihasryhmiin.  Haastavinta on pitää rullattava lihas täysin rentona, varsinkin kun kipua alkaa tuntua.

Ennen kovia suorituksia en ainakaan itse rullaisi kovin voimakkaasti ja pitkään edeltävinä päivinä. Tähän pitää ehkä suhtautua samaan tapaan kuin hierontaan, jossa lihaksiin tulee pieniä verenpurkaumia, jotka vaativat palautumista. Kevyt rullaus voisi puolestaan olla elvyttävää lihaksille. Ajattelinkin pakata rollerin viikonlopuksi mukaan Tour-3:lle Vaasaan, jos kassiin jää ylimäärästä tilaa. Välinevarusteluahan ei voi urheilussa olla koskaan liikaa .). Tsekkaa videosta, kuinka kivaa rollaus on. Katselukokemuksen puuduttavuuden vähentämiseksi osa videosta on nopeutettu. Näkömä tässä myös vähän kuva rakeilee...

Sauvarinnettä ja CrossFittiä

Viikonlopun treenailut koostuivat vähän erilaisista harjoituksista kuin yleensä. Lauantaiaamuna oli aika palata ”juurille”.  Edessä oli sauvarinneharjoitus Pyrinnön hiihtojunnujen kanssa. Lopetettuani vetämisen hiihtokoulussa viime keväänä siirryin valmentamaan henkilökohtaisesti erästä junioria ja sen takia tulee vedettyä välillä hiihdonomaisia harjoituksia edelleen. Henkilökohtainen koutsaaminen on helpompi sovittaa aikatauluihin ja saa samalla tehtyä välillä myös itse hyviä treenejä ohessa. Lauantain junnujen kotileirin starttaava sauvarinne oli esimerkiksi juuri loistava sauma vetää rapsakka tehotreeni ja hiillostaa valmennettavaa vieressä jatkuvasti. Ultimatea ajattelen, harjoitus ei ole ehkä täysin optimaalinen, koska mäkeä kivuttaessa liike on kohtalaisen hidas. Toisaalta sauvarinne on äärimmäisen hyvä vauhtikestävyysharjoitus ja viimeisissä nousuissa vedettiin anaerobiselle kynnyksellä ja vähän ylikin. Nousuja kertyi seitsemän ja kestoa oli 5 minuutista 3,5 minuutiin vauhdin noustessa. Jos jollekin lukijalle sauvarinne harjoituksena ei ole tuttu niin yksinkertaisesti siinä vedetään mäkeä ylös tehoilla sauvojen kanssa ja palautellaan hölkällä alas. 

Minä ja muut junnut.

Harjoituksesta jäi voittaja fiilis ja olin jopa hiukan yllättynyt omasta tasosta. Toisaalta jaksaakseen pelata turnausviikonlopun kunnialla, tällaiset harjoitukset pitääkin sujua aika hyvin. Usein peliviikonloppuun tulee 5 noin 90 minuutin peliä, joten ihan pelkillä nopeustreeneillä ei jalka paljon liiku enää viimeisissä pisteissä. Turnausmuotoisessa pelaamisessa kestävyysominaisuudet nousevat tärkeään rooliin, joka mielestäni välillä unohdetaan lajin harjoittelussa.  

Sunnuntaina vuorossa olikin puolestaan aivan uusi harjoitusmuoto, kun Jouluun asti kestävä CrossFit kurssi pyörähti käyntiin. Itse olen ollut aina vähän skeptinen tällaisiin ryhmäliikunta juttuihin ja tätäkin pidin ensin sellaisena pakaroiden pingotuksena. Tutustuttuani kuitenkin lajin sisältöön totesin CrossFitin olevan ihan rehellistä treenaamista :). Eilen vedettiin kiertoharjoitteluna kaksi kertaa 10 liikkeen setti:

Etunojia TRX-naruilla

1. Aitahypyt
2. Vatsat
3. Maastaveto
4. Tempaus tangolla tai kahvakuulalla
5. Kuntopallon heittelyt
6. Käänteiset etunojat TRX-naruilla
7. Boxi hypyt
8. Renkaan kääntö
9. Lekan hakkaus
10. Etuheilautus kahvakuulalla

 

Liike vaihtui minuutin välein ja joka paikassa tehtiin 10 toistoa mahdollisimman terävästi. Eipä ole hetkeen lentänyt hiki siihen malliin, kun tossa hommassa! Reeni kesti tunnin, mutta koska kyseessä oli aloituskerta, niin alkuun käytiin vähän liikkeiden tekniikoita läpi. Ensi sunnuntaita siis odotellessa, kun aktiivista treeniä vedetään 60 minuuttia. Kurssin järjestää ValmennusKaksikko, joiden kursseihin ja tarjontaan voi tutustua täältä:

http://www.valmennuskaksikko.fi/index.php

Onneksi kyytiä sai rengas eikä varpaat!

Harjoitusmuotona tämä miellytti itseäni myös siinä mielessä, että kaikki liikkeet tehdään vapailla painoilla tai välineillä, jolloin vaaditaan samalla kehon hallintaa. Omaksi suosikiksi ehdottomasti nousi lekan hakkaus, jossa kumirengasta saa paukuttaa ihan luvan kanssa. Voisin kuvitella, että huonona päivänä tämä toimii myös hyvänä terapiana :).  Kiitokset Evellle hikisestä avauksesta!

Heitto-opetusta Puistofiestan vilinässä

Sunnuntaina 11.8. Tampereella järjestettiin Hämeenpuiston Puistofiesta. Tapahtumassa Tamperelaisilla yhdistyksillä ja yrityksillä oli mahdollisuus esitellä omaa toimintaansa. Mahtava maksuton tapahtuma, joka mahdollisti myös pienten ja pennittömien yhdistysten mukana olemisen.

Puiston vilinässä myös UFO:lla oli oma heittokoulu ja itsekin eksyin pariksi tunniksi vetäjäksi. Vaikka pisteemme oli lähes puiston toisessa päässä, porukkaa oli lähes taukoamatta kokeilemassa omia heittotaitojansa. Erityisesti lapsia ja nuoria kävi ilahduttavan paljon. Oli hämmentävää miten niin pienet ihmiset viskoivat kiekkoa todella mallikkaasti ja kuinka nopeasti heitto kehittyi. Isommilta vahingoiltakin vältyttiin. Muutaman metrin päässä menevä autotie aiheutti pari läheltä piti lommoa, mutta näistä selviittiin ylimääräisillä sydämen lyönneillä. Junioritoiminnasta kyseltiin paljon, mikä oli positiivista. Valitettavasti tällä hetkellä UFO:lla ei ole tarjota juniorivuoroja, mutta tämä tapahtuma antoi uskoa siihen, että kysyntää kyllä olisi. Selvästi oli myös nähtävissä nuorten tietoisuuden lisääntyminen lajista. Tähän on varmasti osaltaan vaikuttanut lajin löytyminen koulujen opetussuunnitelmasta ja koulusarjan pelaaminen.

Hauskaa oli.

Kun asiaa miettii tarkemmin, niin lähinnä alkaa miettiä miksei lajille olisi kysyntää. Pitkät heitot kruunattuna täpärillä dyykeillä tekevät lajista todella näyttävän. Harrastamiseen tarvitsee nappikset ja 10 euroa maksavan kiekon, monesti alkeiskurssitkin ovat ilmaisia tai maksavat naurettavan vähän. Toki kiekon elossa pitäminen voi nuorille olla vaikeaa, mutta eihän esimerkiksi pölypilvifutiksessakaan ole pelillisesti hirveästi järkeä. Porukka pyörii pallon ympärillä paitsi ne pari, jotka tekevät hiekkakakkuja sillä välin, kun joku juhliin omiin tehtyä maalia. Silti se on tosi coolia, koska lapset ovat nähneet kuinka isot urheilijat pelaajat ja heillä on lajissa esikuvia. En siis usko, että ultimate lajina ei olisi junioreiden mielestä kiinnostavaa, he vaan eivät ole nähneet pelattavan ultimatea kovin paljon ja esikuviakin on vaikea nimetä. 

Mikä kämmenheitto!

Mm. Mikko ja Sonja olivat opettajina.

On myös selvää, että hyvällä juniorityöllä on 

valtava merkitys. Esimerkiksi Lempäälässä junioritoiminta on ollut ansiokasta ja tuloksia on syntynyt. Hyvä Leki! Tällä hetkellä käsittääkseni myös Toijalassa pyörii aktiivista junnutoimintaa. Muiden alueiden junioritoiminnasta ei itsellä ole tarkkaa tietoa, mutta varmasti töitä tehdään toiminnan eteen. Jutellessani UFO:n juniorivastaavan kanssa jäi tulevaisuudesta positiivinen olo. Suunnitelmia on ja tarvitaan vain riittävästi vapaaehtoisia ja motivoituneita vetäjiä mukaan. Itse ainakin jo innostuin asiasta!