Ei ole
hetkeen tullut päiviteltyä mitään ihmeempää, mutta nyt vähän kuulumisia. Treeni
on maistunut viime aikoina ihan mukavasti ja lajiharjoitukset ovat myös
pyörähtäneet käyntiin. Sisäkausi tosin on joukkueelle tänä vuonna aika
toissijainen tavoite ja kirkkaimpana johtotähtenä on Italian kisaviikko. Eli
aika perusmeiningillä on menty paitsi yhden asian suhteen. Oon meinaan
aloittanut jotain, mitä sotii mun elämän periaatetta vastaan. Elämän
tukipilarina on nykyään pitkälti ollut, että kerran kun täällä vaan eletään,
niin on turha tuhlata aikaa kärvistelyyn. Niinpä sitten aloitin DIEETIN. Inhoon
koko sanaakin, joten puhutaan mieluummin vaikka ruoka- tai kurimuskuurista.
Pohjana aloitukselle
oli ihan puhdas halu tiputtaa painoa noin 6 kiloa, jotta juoksukunto ja
kestävyys paranisivat. Mä en siis ole ylipainoinen, paitsi painoindeksin mukaan
lievästi, mutta se johtuu tietystä isosta lihasmassasta ja tiheistä luista ja
mitä näitä nyt oli. Leikkisä lempinimi sähäkkä pullukka on myös täysin
sattumaa, rakkaalla lapsella kun on monta nimeä.
Mitä
totisemmaksi suhtautuminen pelaamiseen on mennyt, sitä useammin on tullut
mietittyä myös painonpudotusta. ”Parannuttua” suolistosairaudesta, musta on
tullut kuitenkin ruokanautiskelija ja vähän jopa hifistelijä. Maukkaan ruuan
valmistaminen ja syöminen saa aikaan tyytyväisyyden tunteen. Tämä tunne on
ollut liian nautinnollinen, jotta olisi halunnut vaihtaa sitä hieman kevyempään
kroppaan. En siis ole mikään mäkkärin tai pizzerian kanta-asiakas. Itseasiassa
kun olen vähän analysoinut ruokatottumuksia, olen todennut, etten oikeestaan ole
syönyt niin epäterveellisesti. Ruoka on ollut ihan ravinteikasta ja
monipuolista, sitä on vaan mennyt aika paljon :). Ja toki rasvassa ei ole aina säästelty
ja välillä pikkusuolaisen himo yllättää.
Ideaa oon
siis kypsytellyt jo tovin, mutta kaverin huima tulos kurimuskurilla antoi
lopullisen sysäyksen kokeilla itsekin tällaista kärsimysnäytelmää. Hänen
onnistumisensa loi mulle niin suuren motivaation, että pakkohan sitä oli
kokeilla. Monelle tämä ei olisi varmaan mikään iso haaste, mutta ruokaa
rakastavalle ihmiselle, se on kuin luopuisi jostain harrastuksesta. Suurin oma
motivaatio tähän on siis fyysisen puolen paraneminen. Musta ei varmaan tulisi millään
dieetillä höyhenenkevyttä gasellimaista maileria, mutta jo parikin kolmen kilon
tiputuksen alkaa huomata juoksulenkillä. Lisäksi taitaa olla näillä ikävuosilla
suhteellisen hapenoton tehokkain parannuskeino tiputtaa painoa. Tai siis
tarkemmin sanoen läskiä. Maksimaalisella hapenotolla tarkoitetaan siis tässä,
sitä paljonko elimistö pystyy käyttämään happea litroina minuutissa (l/min) ja
suhteellisella hapenotolla ml/kg/min. Sivutuotteena ei tietysti haittaisi
vaikka joku vatsalihas sattuisi pintaan pullahtaan hylkeennahan alta.
Kuurin
virallinen kesto on kuusi viikkoa. Päivässä saa syödä 5 kertaa: aamupalan,
kaksi ateriaa ja välipalan, sekä iltapalan. En ala tässä käymään ruokamääriä
tarkemmin läpi, mutta tätäkin kirjottaessa nälkä ilmoittaa itsestään. Mut se
nyt ei tavallaan ole mitään uutta. Rahkaa, kasviksia ja lihaa on kulunut,
erityisesti kasviksia. Leipää en ole paria poikkeusta lukuun ottamatta syönyt
ollenkaan. Jälkikäteen ajateltuna ajankohta tälle ei ollut ehkä ihan paras, kun
tähän vuodenaikaan tuppaa olemaan kaiken maailman häppeninkiä ja pikkujoulua.
Eli myönnettäköön, että jonkinasteisia viikonloppurepsahduksia on tullut.
Viikot on mennyt yllättävän hyvin. Vatsan selvästi parempi hyvinvointi on ollut
muutaman kilon tiputuksen lisäksi kaikkein ilahduttavinta.
Kuurin ideana
on, että narua vedetään kireämmälle koko ajan. Alkuviikot tuntuivatkin kohtuu
helpolta, nyt pitäisi vielä jaksaa vähän puristaa. Näin tämä tuntuu kuitenkin
jotenkin siedettävältä, kun on joku paperi, missä lukee mitä ns. saan syödä eli
tietää ainakin jos lipsuu.
Vähän kuin seuraisi reeniohjelmaa. Sitäkin olen vähän muokannut kuurille
sopivaksi eli salilla on maksimipainot jätetty hetkeksi rauhaan ja sarjat vedetty
pidempinä pienillä painoilla. Katotaan mihin kuuden viikon jälkeen viisari
värähtää. Nyt taitaa olla ne helpot kilot tiputettu ja tuntuu kuin nämä loput
olisi integroitu mun kroppaan :). Saa jakaa vinkkejä ja kokemuksia
aiheeseen liittyen!
