Sähäkkä pullukka kurimuskuurilla

Ei ole hetkeen tullut päiviteltyä mitään ihmeempää, mutta nyt vähän kuulumisia. Treeni on maistunut viime aikoina ihan mukavasti ja lajiharjoitukset ovat myös pyörähtäneet käyntiin. Sisäkausi tosin on joukkueelle tänä vuonna aika toissijainen tavoite ja kirkkaimpana johtotähtenä on Italian kisaviikko. Eli aika perusmeiningillä on menty paitsi yhden asian suhteen. Oon meinaan aloittanut jotain, mitä sotii mun elämän periaatetta vastaan. Elämän tukipilarina on nykyään pitkälti ollut, että kerran kun täällä vaan eletään, niin on turha tuhlata aikaa kärvistelyyn. Niinpä sitten aloitin DIEETIN. Inhoon koko sanaakin, joten puhutaan mieluummin vaikka ruoka- tai kurimuskuurista.

Pohjana aloitukselle oli ihan puhdas halu tiputtaa painoa noin 6 kiloa, jotta juoksukunto ja kestävyys paranisivat. Mä en siis ole ylipainoinen, paitsi painoindeksin mukaan lievästi, mutta se johtuu tietystä isosta lihasmassasta ja tiheistä luista ja mitä näitä nyt oli. Leikkisä lempinimi sähäkkä pullukka on myös täysin sattumaa, rakkaalla lapsella kun on monta nimeä.

Mitä totisemmaksi suhtautuminen pelaamiseen on mennyt, sitä useammin on tullut mietittyä myös painonpudotusta. ”Parannuttua” suolistosairaudesta, musta on tullut kuitenkin ruokanautiskelija ja vähän jopa hifistelijä. Maukkaan ruuan valmistaminen ja syöminen saa aikaan tyytyväisyyden tunteen. Tämä tunne on ollut liian nautinnollinen, jotta olisi halunnut vaihtaa sitä hieman kevyempään kroppaan. En siis ole mikään mäkkärin tai pizzerian kanta-asiakas. Itseasiassa kun olen vähän analysoinut ruokatottumuksia, olen todennut, etten oikeestaan ole syönyt niin epäterveellisesti. Ruoka on ollut ihan ravinteikasta ja monipuolista, sitä on vaan mennyt aika paljon :). Ja toki rasvassa ei ole aina säästelty ja välillä pikkusuolaisen himo yllättää.  

Ideaa oon siis kypsytellyt jo tovin, mutta kaverin huima tulos kurimuskurilla antoi lopullisen sysäyksen kokeilla itsekin tällaista kärsimysnäytelmää. Hänen onnistumisensa loi mulle niin suuren motivaation, että pakkohan sitä oli kokeilla. Monelle tämä ei olisi varmaan mikään iso haaste, mutta ruokaa rakastavalle ihmiselle, se on kuin luopuisi jostain harrastuksesta. Suurin oma motivaatio tähän on siis fyysisen puolen paraneminen. Musta ei varmaan tulisi millään dieetillä höyhenenkevyttä gasellimaista maileria, mutta jo parikin kolmen kilon tiputuksen alkaa huomata juoksulenkillä. Lisäksi taitaa olla näillä ikävuosilla suhteellisen hapenoton tehokkain parannuskeino tiputtaa painoa. Tai siis tarkemmin sanoen läskiä. Maksimaalisella hapenotolla tarkoitetaan siis tässä, sitä paljonko elimistö pystyy käyttämään happea litroina minuutissa (l/min) ja suhteellisella hapenotolla ml/kg/min. Sivutuotteena ei tietysti haittaisi vaikka joku vatsalihas sattuisi pintaan pullahtaan hylkeennahan alta.

Kuurin virallinen kesto on kuusi viikkoa. Päivässä saa syödä 5 kertaa: aamupalan, kaksi ateriaa ja välipalan, sekä iltapalan. En ala tässä käymään ruokamääriä tarkemmin läpi, mutta tätäkin kirjottaessa nälkä ilmoittaa itsestään. Mut se nyt ei tavallaan ole mitään uutta. Rahkaa, kasviksia ja lihaa on kulunut, erityisesti kasviksia. Leipää en ole paria poikkeusta lukuun ottamatta syönyt ollenkaan. Jälkikäteen ajateltuna ajankohta tälle ei ollut ehkä ihan paras, kun tähän vuodenaikaan tuppaa olemaan kaiken maailman häppeninkiä ja pikkujoulua. Eli myönnettäköön, että jonkinasteisia viikonloppurepsahduksia on tullut. Viikot on mennyt yllättävän hyvin. Vatsan selvästi parempi hyvinvointi on ollut muutaman kilon tiputuksen lisäksi kaikkein ilahduttavinta.

Kuurin ideana on, että narua vedetään kireämmälle koko ajan. Alkuviikot tuntuivatkin kohtuu helpolta, nyt pitäisi vielä jaksaa vähän puristaa. Näin tämä tuntuu kuitenkin jotenkin siedettävältä, kun on joku paperi, missä lukee mitä ns. saan syödä eli tietää ainakin jos lipsuu. Vähän kuin seuraisi reeniohjelmaa. Sitäkin olen vähän muokannut kuurille sopivaksi eli salilla on maksimipainot jätetty hetkeksi rauhaan ja sarjat vedetty pidempinä pienillä painoilla. Katotaan mihin kuuden viikon jälkeen viisari värähtää. Nyt taitaa olla ne helpot kilot tiputettu ja tuntuu kuin nämä loput olisi integroitu mun kroppaan :). Saa jakaa vinkkejä ja kokemuksia aiheeseen liittyen!