Viime kirjoittelun jälkeen on tapahtunut sen verta, ettei
oikein tiedä mistä aloittaa. Kesä meni hurjaa vauhtia ja EM-kisarutistuksen
jälkeen olen ottanut pientä happitaukoa ultimatesta. Osittain ihan tarkoituksella
ja osittain pakon edessä. Mitä tulee
menneeseen kesäkauteen, Em-kisoista jäi käteen euroopan mestaruus ja UFO:n
porukalla SM-hopeaa, joten siinä valossa voi kai olla kohtalaisen tyytyväinen
kuluneeseen kauteen. Keväällä hain
opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon hyvinvointiteknologiaa ja kun paikka
irtosi, niin on syksyn aikana tapahtunut myös osittainen muutto Tampereelta
Jyväskylään. Sen verta syvään on
mansemielisyys kuitenkin juurtunut, että Tampereella edelleen vaikutan aina kun
en ole Jyväskylässä. Ja ultimaten kannalta se on toistaiseksi myös paras
vaihtoehto.
Uhrataan tähän alkuun pieni muistojen verestely EM-kisoista,
kun kerrankin on joku menestystarina kerrottavana. EM-kisat siis pelattiin
Kööpenhaminassa heinäkuun loppupuolella, joita myös kotikatsomoista päästiin
seuraamaan Elisa Viihteen kautta ensimmäistä kertaa. Iso kiitos tästä Elisalle
ja Fanseatille, jotka mahdollistivat kotikannattajien hengessä elämisen. Tosifanit
olivat tietysti tulleet paikan päälle seuraamaan taistoja ja finaalissa
kaikuivatkin Suomi-huudot lehtereiltä! EM-kisaprojekti oli kokonaisuutena
mahtava ja kultamitali tuntui upealta, joskin välillä vieläkin aavistuksen
absurdilta. Projekti oli melkoinen rypistys ja kuten arvata saattaa, tulee
tuollaisessa lähes vuoden projektissa nähtyä niin aallon harjat kuin pohjat. Loppukeväästä
oli jotenkin synkkä olo omista fiiliksistä ja mietin että pitäisikö vaan
heivata koko homma kun toisessa nilkassakin oli vähän kremppaa. En oikein ollut
edes varma miksi oli vähän harmaa fiilis. Luulen, että siinä oli kyse siitä,
että itsellä oli fiilis, ettei päässyt omiin tavoitteisiinsa. Ja sitten tulee
fiilis, ettei pysty antamaan joukkueelle riittävästi. No onneksi suomen
vähäluminen kesä toi piristystä siinä määrin, että pelaaminen alkoi tuntua taas
hauskalta ja mieli kirkastui.
Voiton riemua Saksa pelin jälkeen. |
Kenttäglamouria. |
Ylellisyyttä! |
Voittoa juhlittiin tietysti ansaitusti ja nautittiin
totisesti! Poikaa kärrättiin pitkin Kööpenhaminan yötä ja kerrankin ei
kainosteltu ottaa hyötyä irti menestymisestä. Lentokentälläkin uteliaita riitti,
kun pokaalin kanssa paineltiin menemään. Kun päästiin koneeseen, niin saatiin
vielä kuulutuksessa onnittelut EM-kullasta. Silloin ajattelin, että nyt tämä
menee niin kuin pitääkin! Toisella koneelle tulleille oli tarjottu vielä
samppanjat Finnairin piikkiin. Ei huono. Aina mediassa laji voisi tietysti olla
enemmän esillä, mutta päästiin sentään urheiluruutuun, ylen radiohaastatteluun
ja muutamiin lehtijuttuihin. Vähän kuitenkin kaihertaa mieltä, ettei Euroopan
mestaruus herättänyt enempää kiinnostusta perinteisissä mediakanavissa. Ei noita
arvokisamestaruuksia yleisesti Suomellekaan ihan koko ajan tupsahtele eli
kannattaisi hehkuttaa kohtuu paljon silloin kun tärähtää. Valitettavasti
suomalainen urheilumedia on vielä hyvin kapeakatseinen, mutta toivottavasti
asiat tälläkin saralla muuttuvat ja tietysti se vaatii myös lajin edustajilta
omaa aktiivisuutta. No tästä aiheesta voisi jatkaa pitkäänkin, mutta ehkä joku
toinen kerta.
Kävin pojalle näyttämässä, missä osa sen juurista on. |
Siinä tuli tovi leijuttua, kunnes piti hiljalleen palata
takaisin maan pinnalle. Elokuun lopulla pelattiin vielä viimeinen SM-osaturnaus
Oulussa. UFOn naisia oli koetellut kesän aikana melkoinen loukkaantumisaalto, eikä
bussissa ollut matkalla Ouluun tungosta. Taidettiin saada 11 pelikuntoista
pelaajaa sille reissulle. Sarjassa meillä oli ihan hyvä tilanne sillä olimme
saaneet kahdelta edelliseltä tourilta kakkospisteet, mutta kun lähdetään 11
pelaajalla vetämään viikonloppua huomioiden, että ns.runkopelaajia uupui
rivistä lukuisia, on olo ollut joskus luottavaisempikin ennen viikonloppua.
Lisäksi en henkilökohtaisesti ollut EM-reissun jälkeen jumpannut hirveästi,
joten fyysisesti ei ollut ihan kesän parhaassa terässä enää. Tultiin kuitenkin
toisiksi ja näin selvitettiin paikka finaaliin. Olihan se silti aika hapokas
reissu eikä itku ollut kaukana viimeisessä pelissä kun oli aivan nakit ja muusi
ja tuuli teki pelistä melko haastavan. Paluumatkalla hiukan mietin, että
mitenköhän seuraavan päivän muutto Jyväskylään mahtaa sujua kun oli niin pirun
pirtsakka olo ja olin tietysti pystynyt olla valmistelematta muuttoa oikeastaan
mitenkään.
Miten niin on kylmä? |
Syksyllä pelattiin vielä finaalit, missä taivuttiin lopussa
hopealle. Saatiin tosi hyvä startti peliin, mutta puoliajan jälkeen tapahtui
jotain ja sitten ei montaa maalia enää tehtykään. Ihan hyvä matsi puoleen
väliin asti, mutta se ei voittamiseen riitä. Eli vielä naisten ensimmäinen
suomenmestaruus antoi odottaa, mutta en varmaan pysty lopettamaan ultimatea
ennen kuin on se perhana saatu!
Lukutoukka. |
Loppusyksy onkin mennyt aika tiiviisti opiskellessa. Tällä
kertaa siis ihan oikeasti opiskellessa. Meikäläinen on ihan käynyt kirjastossa
lainaamassa kirjoja ja muutamia myös lukenut. Hiukan on ollut totuttelemista
vähän erilaiseen opiskeluun, mutta kyllä se tästä lähtee. Eikä ole ainakaan
vielä kaduttanut valinta, vaikka muutaman kerran on vähän hapotttanut.
Treenirintamalla syksy ei olekaan sitten sujunut kovin mallikkaasti, kun ensin
loppusyksystä tulehtui kantapään rasvapatja ja nyt on ihmetelty turvonnutta
polvea reilut kuukauden päivät. Magneetissa kävin vajaa kaksi viikkoa sitten ja
onneksi vaivan syy selvisi. Rustosta oli irronnut pala, joka kelluu siellä
nesteissä ja rustossa reikä. Viime perjantaina poistettiin nesteet ja perään
pistettiin kortsionia, jotta polvi rauhoittuisi. Ja nyt
tuntuukin kyllä paremmalta, mutta kyllähän se vähän nyt on taas rasituksesta
kerännyt nestettä, mutta taipuu kuitenkin melko hyvin vielä :). Jos polvi meinaa taas
turvota entisiin mittoihin, niin sitten pitäisi miettiä palan poistoleikkausta,
mikä olisi sinänsä aika pieni operaatio Ja jos sekään ei auta niin sitten
pitäisi korjata rustoa, jossa on reikä, kun pala on lohjennut. Siinä sitten
onkin kokonaisuudessaan noin kolmen kuukauden toipumisaika eli ainakaan ensi
kesän MM-kisoihin ei tarvitse sitten lähteä kuin korkeintaan
penkkiurheilijaksi.
Jotain tässä nyt on kuitenkin yritetty jumpata, jotta saisi
ylläpidettyä asioita. Nollista lähteminen on aina niin raskasta, vaikkei tässä
nyt paljon taideta plussan puolella olla. Niin paljon kun olen pilkannut
spinningiä, niin olen nyt kuitenkin joutunut nöyrtymään tekeen kuntopyörällä treenejä.
Mutta sehän ei tavallaan ole spinningiä jos tekee sen yksin…. Yksi
SM-sisäsarjan tourikin on jo ehditty pelaamaan. Siellä vetelin kipulääkekuurin
avulla kantapään takia, mutta onneksi kivut aika hyvin muutenkin unohtuu
pelatessa. A-sarjassa pelit menivät todella tasaisesti ja ristiin, mutta
lopulta olimme kolmansia maalierovertailun jälkeen. Huomenna sitä taas pelataankin
ja toivottavasti pystyy myös itse edustamaan.
Tälläinen ”kevyt” yhteenveto viime vuoden kesästä ja
syksystä. Toivottavasti ensi kerralla voisi kertoa jotain treenaamiseenkin liittyvää, eikä vain potilastarinoita. Tästä voi tulla vielä hyvä kevät tai sitten hyvin ”erilainen”
kevät :). Kiitokset vielä EM-jengille, valmentajille ja kannustajille sekä muille tukijoille. Oli hienoa päästä olemaan sellaisen jengin kapteeni!
Ja kiitos Moddelle (Henri Modenius) hienojen hetkien poiminnoista :).
https://www.facebook.com/henri.modenius/videos/10153743301192118/
Ja kiitos Moddelle (Henri Modenius) hienojen hetkien poiminnoista :).
https://www.facebook.com/henri.modenius/videos/10153743301192118/
. |
Kuvia matkan varrelta |